Finnish translation

 ROTTERDAMIN MANIFESTI 2003

 KEHITYSVAMMAINEN POTILAS JA TOIMIVAN TERVEYDENHUOLLON EDELLYTYKSET

 Seuraavat kriteerit ovat kansainvälisesti tunnustettuja perusedellytyksiä liittyen kehitysvammaisten henkilöitten terveydenhuoltoon. 

  1. Julkinen perusterveydenhuollon palvelut ovat tarjolla ja terveyskeskuslääkärin ja -hammaslääkärin vastaanotolle pääsee vaivattomasti ja riittävän pian.
  1. Kehitysvammaisen henkilön on mahdollista käyttää kaikkia perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon julkisia terveyspalveluita.
  2. Kehitysvammaiselle varataan riittävän pitkä vastaanottoaika tai terveydenhuollon ammattilaiset tekevät tarvittaessa kotikäynnin tilanteen selvittämiseksi.
  3. Kehitysvammaiselle potilaalle järjestetään tarvittaessa tulkkipalvelua hänen asioidessaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
  4. Terveydenhuollon ammattilaisten tulee pyrkiä tunnistamaan kehitysvammaisen henkilön terveydelliset tarpeet, mikäli se on heille itselle vaikeaa.
  5. Julkisten terveyspalveluiden käyttöön ei saa liittyä ylimääräisiä taloudellisia, fyysisiä tai lainsäädännöllisiä esteitä.
  6. Kehitysvammaisten henkilöitten tulee osallistua väestön terveysseulontahankkeisiin kuten muutkin.
  7. Kehitysvammaisia henkilöitä tulee kannustaa ja auttaa ylläpitämään terveitä elämäntapoja.
  8. Kehitysvammaisille sekä heidän hoitajilleen ja perheilleen tulee jakaa selkokielistä tietoa terveydestä ja terveyden edistämisestä.
  9. Kehitysvammaisen potilaan ja terveydenhuollon eri ammattilaisten välisen yhteistyön tulee olla joustavaa ja toimivaa. 

  

  1. Julkisen terveydenhuollon ammattilaisten ( erityisesti lääkärit, psykiatrit, hammaslääkärit, hoitajat ja muut ammattilaiset) tulee ymmärtää kehitysvammaisuutta ja tietää siihen liittyvät terveydelliset riskit:
    1. Terveydenhuollon ammattilaiset vastuullisina työntekijöinä pitävät itse huolen siitä, että heidän tietotaitonsa kehitysvammojen ja niihin liittyviin terveysongelmiin ovat ajan tasalla.
    2. Ammattilaiset ovat tietoisia, että kehitysvammaisten kaikki terveydelliset ongelmat eivät johdu vammasta.
    3. Ammattitutkintojen koulutusohjelmiin sisällytetään opetusta kehitysvammaisuudesta. Opetus sisältää tietoa yleisimmistä kehitysvammaoireyhtymistä sekä oireyhtymiin liittyvistä terveydellisistä riskitekijöistä sekä lainsäädännöllisiä ja eettisiä näkökulmia.
    4. Asennekasvatus ja kommunikaatiotaidot ovat yhtä tärkeitä kuin asiatieto ja siksi ne ovat osa koulutusohjelmaa.
    5. Kehitysvammaisten yleisimmistä terveydellisistä ongelmista on saatavilla tietoa Internetin kautta, CD-rom-levyllä tai muulla helpolla tavalla.
    6. Julkisen terveydenhuollon ammattilaiset saavat konsultaatioapua erikoislääkäreiltä tai muilta kehitysvamma-alan erityisosaajilta ilman ylimääräisiä taloudellisia, käytännöllisiä tai lainsäädännöllisiä esteitä.
  2. Kehitysvamma-alalle erikoistuneet terveydenhuollon ammattilaiset ( kehitysvammalääkärit, lasten- ja aikuispsykiatrit, lasten- ja aikuisneurologit, hammaslääkärit, hoitajat ja muut ammattilaiset) ovat perusterveydenhuollon työntekijöitten taustatukena ja helposti tavoitettavissa. Nämä ammattilaiset tarjoavat konsultaatiopalveluita, ja ovat osaltaan hoitovastuussa tietyistä terveysongelmista.
    1. Niille terveydenhuollon ammattilaisille, jotka tahtovat erikoistua kehitysvamma-alalle, tulee olla koulutusohjelmia.
    2. Tietotaidon lisäämiseksi erityisosaajien esimerkiksi kehitysvammalääkäreitten tulee verkostoitua keskenään ja muitten kehitysvamma-alalla työskentelevien kanssa. Rakennetaan (virtuaalisia) resurssikeskuksia kehitysvamma-alalle.
    3. Kehitysvammaisten terveydentilaan liittyvää tutkimustyötä harjoitetaan yhdessä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa.  Akateemisia oppituoleja on syytä perustaa luomaan, innostamaan ja koordinoimaan tutkimushankkeita.
  3. Kehitysvammaisten terveydenhuollossa tarvitaan usein moniammatillista näkökulmaa.
    1. Kokonaistilanteen arviointiin tarvitaan eri alojen ammattilaisten yhteistyötä. Esimerkkeinä mainitaan näkö- ja kuuloaistin, mielenterveysongelmien, monivammaisuuteen liittyvien ongelmien, ikääntymiseen liittyvien ongelmien määrittäminen sekä hoito- ja  kuntoutussuunnitelman laadinta ja toteutus.
    2. Kehitysvamma-alan sairaanhoitajien, hoitajien ja ohjaajien koulutusta tuetaan. Koulutukseen sisältyy aistivammaisen, autistin, epilepsiaa sairastavan, mielenterveysongelmista tai käyttäytymisongelmista kärsivän, liikuntavammaisen, monivammaisen, nielemis- ja syömisvaikeuksista ja ikääntymisestä (dementoitumisesta) kärsivien kehitysvammaisten tukeminen ja hoito.
  4. Kehitysvammaisen terveydenhuollosta tarvitaan ”puolesta puhuvaa, puolesta toimivaa” lähestymistapaa
    1. Rohkaistaan osallistumaan kansallisiin seulontaohjelmiin.
    2. Varhaiseen diagnoosiin pyrkivien tutkimusmenetelmien liittyen näkö- ja kuulo-ongelmiin tai muihin yleisiin terveysongelmiin tulee olla näyttöön perustuvaa ja rutiinikäytössä.
    3. Kehitetään yleisterveyden ja erityisten terveysongelmien seurantaohjelmia ja sovelletaan niitä.  Kehitysvammaisten terveydentilan indikaattorit selvitetään.
    4. Selvitetään, kenen tehtävänä on huolehtia siitä, että ennaltaehkäisevien terveysohjelmien toteuttamisessa ei sivuuteta kehitysvammaisia (terveyskeskuslääkäri, terveyskeskuksen johtava lääkäri, erikoislääkäri).
    5. Kehitysvammaisilla ja heidän omaisillaan on oikeus päästä vamman syytä selvittäviin (etiologisiin) tutkimuksiin.

 

 

 

 

 

 

Comments are closed.